Rookiena Steelers Naisissa

Kun Steelers Naisten viimeisin pelikausi päättyi, uusia innokkaita pelaajia värvättiin syyskuussa alkaneella alkeiskurssilla.  Alkeiskurssi toimi matalan kynnyksen kokeiluna lajiin, ja siihen sai osallistua iästä ja urheilutaustasta riippumatta kuka vain. Jenkkifutiksen alkeita päästiin kokeilemaan kokonaisuudessaan neljä kertaa, joista jokaisella käytiin läpi sekä puolustuksen että hyökkäyksen harjoituksia. Hyvin järjestetty alkeiskurssi tarjosi sopivan määrän maistiaisia lajista ja remmiin hyppäsi lähes 20 intoa ja motivaatiota puhkuvaa naista.

Millaista on olla rookiena joukkueessa?

Amerikkalainen jalkapallo on Suomessa toistaiseksi vielä melko abstrakti. Toki jenkkifutista nähdään TV sarjoissa ja elokuvissa, mutta todennäköisesti vähemmistön vanhemmat ovat puoliväkisin pakottanut sitä katsomaan: toisinkuin ampumahiihtoa tai lätkää. Sen lisäksi, että laji on osittain tuntematon, niin monesti se mielletään fyysisyytensä vuoksi miesten lajiksi. Näistä syistä kynnys avoimiin treeneihin lähtemiseen saattaa olla korkea.

Kuitenkin, parin kuukauden kokemuksella alkeiskurssilta koukkuun jääneet voivat lämpimästi suositella lajin kokeilemista jos se kiinnostaa. Alkuun treeneissä voi tuntua hämmentävältä nopea tempo ja uudet termit. Alkuhämmennyksen kuitenkin ymmärtää jokainen, joka muistaa oman ensimmäisen kertansa kentällä, joten apua saa ja pitää kysyä. Jos (ja kun) laji kolahtaa, niin jokaiselle motivoituneelle mimmille löytyy joukkueesta varmasti paikka. Valmennusta saa lajin lisäksi myös fysiikkatreenaukseen, eli kokemattomuudesta tai vähän huonommasta kunnostakaan ei kannata kantaa huolta, jos vain motivaatio on kohdillaan. Suurin osa tänä vuonna aloittaneistakin on jo kehittynyt runsaasti, vaikka harjoituksissa on käytykin vasta pari kuukautta.

Rookiena joukkueessa voi mietityttää resurssien riittävyys, kuten aika ja raha. Suurin osa meistä kuitenkin voi allekirjoittaa, että vaikka ensimmäinen vuosi voi tuntua tyyriiltä varustusostoksien myötä, niin kuitenkin yleisesti harrastuksen hinta voi olla verrattavissa esimerkiksi suosittujen kuntokeskuksien hintoihin. Huomauttaisin kuitenkin, että kuntokeskuksien tarjonta on jokseenkin suppea verrattuna siihen, mitä joukkueurheilusta saa. Verrattuna muihin lajeihin, jenkkifutis on hintaluokassaan edullisimpien joukossa tarjoten monipuolista treeniä, joten jos joukkueurheilu kiinnostaa, niin tässä on varteenotettava vaihtoehto.

”Silloin kun alkeiskurssi loppui, tajusin, että takaisin ei voi enää kääntyä: Jefukärpäsen puremaan  on vain yksi lääke, jonka hinta epäilytti. Sen lisäksi, että varusteostokset ja vakuutukset mietityttivät, niin samalla pienen lapsen äitinä myös aika on kortilla. Alkeiskurssin ja treenien välissä ehdin kuitenkin vakuuttua siitä, harrastus toimii parhaana mahdollisena vastapainona opiskelulle ja perhe-elämälle. Toisin kuin luulin, niin myöhäiset treenit eivät väsyttäneet aamulla, vaan päinvastoin auttoivat jaksamaan. Ilta-ajalle sijoittuvat treenit ovat kuin luotuja perhearkeen, kun harrastus ei syö aikaa miltään muulta, kuin korkeintaan sohvalla makaamiselta. Nyt kun varusteet ja vakuutukset on hankittu, niin ei voi kuin innolla odottaa tulevaa kautta.” – Rookie, Tiia Tuovinen.

Steelers Naisissa joukkuehenki on katossa aina.

Tuntemattomien ihmisten kanssa tuntemattomaan lajiin

”En olisi ikinä vuosi sitten voinut kuvitella löytäväni itseni juoksemassa soikean jenkkifutispallon perässä. Tulen pienestä Kainuulaisesta pesäpallopitäjästä Sotkamosta, jossa Sotkamon Jymy niittää miesten superpesiksessä menestystä vuosi toisensa jälkeen, ja jossa on synti (ainakin melkein) harrastaa mitään muuta kuin pesäpalloa tai hiihtoa. Pelasin 13 vuotta pesäpalloa, joista viimeiset viisi pääsarjatasolla. En voinut kuvitellakaan harrastavani mitään muuta kuin pesäpalloa. Toisin kuitenkin kävi. Laji, jolle olin uhrannut urheilulukiosta asti joka päivä monta tuntia ja harjoitellut säännöllisesti ja kunnianhimoisesti, sai väistyä syksyllä. Muutin töiden perässä Kuopioon, jossa naisten pesäpallo ei ole ihan Kainuun pesisbuumin veroinen. Pesäpallo sai siis jäädä, mutta vahvana joukkuepelaajana yksilöurheilu ja yksin harrastamien ei ollut vaihtoehto.

Mukaan astui alkeiskurssin kautta jenkkifutis. Uusi paikkakunta, uusi tuntematon laji ja tuntemattomat ihmiset sen ympärillä. Paljon jännittävämmäksi elämä ei enää voi mennä, ainakaan minulla. Alkeiskurssin ensimmäisestä kerrasta asti oli selvää, että pyöreä pallo sai vaihtua soikeaan. Muutaman treenikerran jälkeen laji ei enää ollutkaan tuntematon, niin kuin ei myöskään ihmiset ympärillä. Vaikka lajituntemus on vielä vajavainen, olen kuitenkin ymmärtänyt jenkkifutiksen syvimmän olemuksen: yhteisöllisyyden. Joka kerta treeneissä saa uusia kavereita, kaikista joukkuekavereista pidetään huolta ja jokainen otetaan huomioon. Koskaan ei tarvitse olla yksin ja se, jos mikä, on parasta. Mikäli yhdessä tekeminen, monipuolisen lajin oppiminen ja siitä oman paikan löytäminen kiinnostaa, on jenkkifutis ehdottomasti kokeilemisen arvoinen harrastus. Ehkä sinullekin käy niin kuin minulle, ja hullaannut lajiin täysin.” – Rookie, Essi Saastamoinen.