Katsaus Steelers Naisten vuoteen 2017

Vuoden tullessa päätökseensä on aika muistella kulunutta vuotta. Steelers Naiset aloittivat vuoden 2017 ristiriitaisissa tunnelmissa. Takana oli jumbosija naisten I-divisioonassa ilman yhtään voittoa, mutta motivaatio ja usko omaan tekemiseen oli vahva, joten tavoitteet tulevalle kaudelle asetettiin korkealle. Steelers tiputtautui sääntömuutosten myötä II-divisioonan, jota aiemmista vuosista poiketen pelattaisiin 9vs9 -muodossa. Edellisen vuoden kapea ja kokematon rosteri jatkoi tulevalle vuodelle ja kehitys pelaajissa oli huimaa. Isoja nimiä palasi takaisin joukkueeseen, kun #22 Laura Pulkkinen, #24 Marianne Tanninen ja #77 Mari Sulku tulivat välivuoden jälkeen mukaan ja vahvistivat joukkuetta osaamisellaan. Syksyn alkeiskurssi poiki useamman lahjakkaan rookien joukkueeseen, joista koulittiin nopeasti osaavia pelaajia.

Offseasonilla treenimotivaatio oli huikea, jopa perjantai-iltaisin lähes koko joukkue saapui treenaamaan yhteisen tavoitteen eteen. Talven aikana panostettiin myös paljon fysiikkatreenaukseen yhdessä Crossfit Kuopion kanssa. Lisääntyneen harrastajamäärän myötä pelaajat pääsivät keskittymään enemmän yhden pelipaikan treenaamiseen ja lisäoppia käytiin hakemassa Naisten Tekniikkaleiriltä tammikuussa ja Jyväskylä Jaguarsin kanssa yhteiseltä tekniikkaleiriltä keväällä. Ennen kauden alkua päästiin myös pelillisiä otteita mittaamaan harjoitusottelussa Joensuu She-Wolvesia vastaan. Tästä tuli kauden ainoa tappio, kun She-Wolves rummutti juoksuaan, mutta ottelu paljasti Steelersin heikkoudet ja niihin päästiin puuttumaan äkkiä.

Kausi lähestyi arktisissa tunnelmissa, kun vielä muutamaa viikkoa ennen ensimmäistä peliä naiset treenasivat pakkasessa ja hyisessä lumisateessa. Toukokuun alussa koitti ensimmäinen peli, kotipeliin saatiin vieraaksi ennestään tuntematon vastus Kotka Eagles. Eagles oli hallitseva II-divisioonan mestari, mutta mestaruus oli tullut 7vs7-pelimuodossa, joten odotusten asettaminen kauden ensimmäiseen peliin oli hankalaa. Lumisateesta ei onneksi ollut enää toukokuun alussa tietoa, kun ensimmäinen ottelupotkaistiin käyntiin. Steelers pääsi heti niskanpäälle kun #83 Noora Koponen palautti aloituspotkun maaliin asti. Tästä alkoi Steelersin pisteiloittelu, joka jatkui läpi kauden hyökkäyksen takoessa kymmeniä pisteitä tauluun ja puolustuksen pitäessä oma maalialue lähes puhtaana. Ottelu päättyi pistein 63-6 (34-0).

Seuraavana vuorossa olikin vieraspeli Lohja Lionessesia vastaan. Etelä-Suomen olosuhteet yllättivät Steelersin naiset, kun Lohjalla aurinko porotti täydeltä taivaalta ja teki tuhojaan väsyttämällä kapeahkoa rosteria ja aiheuttamalla useampia kramppeja ottelun aikana. Myös Lohja Lionesses oli Steelersille uusi tuttavuus, edellisenä vuonna niukasti hävitty II-divisioonan finaali ja runsaasti kasvanut rosteri kuitenkin antoivat viitteitä kovasta vastuksesta. Lohjan peli olikin Steelersille kesän isoin kynnys, joka ylitettiin kompuroiden. Peli alkoi vahvasti Steelersin takoessa kaksi maalia, mutta sen jälkeen alkoi kivinen tie pelin junnatessa paikoillaan. Lionessesin puolustus torppasi tehokkaasti Steelersin hyökkäysyritykset ja kiertopelit onnistuivat jekuttamaan puolustusta. Turhautuminen purkautui virheinä ja lippuina, mutta Steelers onnistui pitämään Lionessesin nollilla puoliaikaan asti. Puoliajan jälkeen Lohja paransi otteitaan ja onnistui kaventamaan, jonka jälkeen alkoi teräsmimmien piste-eron raivokas puolustus, joka päättyi vasta viimeisillä minuuteilla vain muutaman jaardin päässä omasta maalialueesta. Tiukkaakin tiukempi ottelu päättyi voittoon lukemin 6-12 (0-12).

Edellisestä taistelusta oppineina, seuraavat vastustajat, Helsinki Wolverines ja Porvoo Butchers, kaatuivat selvin lukemin (WOL-STE 0-58 (0-38) ja STE-BUT 58-0 (24-0)). Steelersin hyökkäys rummutti vahvaa juoksuhyökkäystä, mutta pelinrakentaja #12 Emmi Kolehmaisen johdolla myös heittopeli luisti ja useampi laitahyökkääjä pääsi juhlimaan touchdownia. Puolustus paransi otteitaan entisestään ja pysyi teräksisenä muurina, joka ei antanut tuumaakaan periksi vastustajille.

Kesäkuussa koitti 6 viikon tauko kotimaisista naisten sarjoista, kun Kanadassa järjestettiin naisten MM-kilpailut. Suomea edustamaan lähti myös kaksi kuopiolaista, kun #10 Evi Laajapuro ja #22 Laura Pulkkinen saivat vetää sinivalkoiset peliasut päälleen. MM-kilpailujen viimeisessä ottelussa pisteitä takonut RB Laura Pulkkinen palkittiin ottelun MVP:nä ja joukkuekaverit ilakoivat kotikatsomoissa.

Tauon jälkeen levänneinä ja alkukaudesta toipuneina heinäkuussa alkoi jälleen runkosarjan rummutus. Jefukentillä uusin tulokas Rovaniemi Nordmen kaatui teräsnaisten käsittelyssä ennätyslukemin 82-0 (54-0), Kouvola Indians ei halunnut edes yrittää haastaa selkeää mestarisuosikkia ja Joensuu She-Wolvesin juoksupainotteinen hyökkäys nujerrettiin täysin tällä kertaa pistein 0-70 (0-43). Lopputuloksena oli täydellinen runkosarja, yli 360 tehtyä pistettä ja vain 12 päästettyä.

Välierään elokuussavastaan asettui Kotka Eagles. Kauden ensimmäisessä ottelussa Eagles nujerrettiin selvin lukemin, mutta kolmisen kuukautta oli ehtinyt kulua ja kehitystä tapahtua, joten jännittyneissä tunnelmissa pelattiin kotikentällä Väinölänniemellä. Eagles oli selvästi parantanut otteitaan kesän mittaan, mutta niin oli Steelerskin. Steelers onnistui pitämään pelin hallussaan ja finaalipaikka ratkesi pistein 57-0 (21-0).

Elokuun lopulla aina aurinkoisella Väinölänniemellä koitti naisten II-divisioonan finaali, jossa vastaan asettui kesän haasteellisin vastustaja Lohja Lionesses. Steelers oli vahva ennakkosuosikki, mutta kahden ensimmäisen kauden hävityt finaaliottelut lisäsivät painetta voittaa vihdoin mestaruus. Lohjan puolustus oli läpi kesän osoittanut vahvuutensa, joten ottelusta odotettiin hyökkäysten mittelöä. Steelers aloitti ensimmäisen puoliajan vahvasti kasvattamalla pistekaulaa Lionessesiin, mutta kuten aiemminkin leijonattaret onnistuivat puoliajalla kasaamaan itseään ja toisella puoliajalla Lionesses nosti kierroksia ja aloitti takaa-ajon. Muutama kikkapeli ja teräksinen itseluottamus kuitenkin ajoivat lohjalaiset ahtaalle pelikellon käydessä armottomasti loppuun. Ottelu päättyi lukemin 37-18 (22-6) ja Steelers pääsi nostamaan Kultamaljaa!

Menestyksekkään kauden jälkeen otettiin muutama kuukausi lepoa, virkistäydyttiin Tahkolla ja palkittiin parhaat pelaajat  Syyskuussa järjestettiin kuukauden alkeiskurssi naisille, jonne oli todellinen osallistujaryntäys, kun lähes 40 naista tuli kokeilemaan jenkkifutiksen saloja. Marraskuussa pyöräytettiin tulevaan kesään valmistautuminen käyntiin, kun lajitreenit alkoivat jälleen ja uusien pelaajien tueksi aloitettiin myös punttikoulu fysiikkatreenin parantamiseksi. Nyt joulukuussa rosteri on kasvanut lähes 40 pelaajan kokoiseksi, uudet pelaajat ovat löytäneet pelipaikkansa ja joukkue on intoa täynnä. Keväälle ja kesälle naisilla on suuria suunnitelmia, joten kohti kautta 2018!

Loppuun vielä päävalmentaja Mikko Aspisen kiteytys kuluneesta vuodesta:

”Kulunut vuosi oli Steelersin naisten osalta erittäin menestyksekäs. Vuoden ensimmäisestä pelaajapalaverista lähtien osattiin odottaa, että tällä porukalla on mahdollisuus mennä pitkälle. Yhteisesti sovitut tavoitteet, laadukkaat harjoitukset ja kova määrä raakaa duunia kantaa pitkälle.

Viimeisen vuoden aikana ollaan myös tavallaan palattu juurille. Meidän pelillinen identiteetti on kuitenkin aina olla Kuopio Steelers: aggressiivinen, fyysinen ja kovakuntoinen joukkue. Kehityttiin peli peliltä enemmän kohti tuota identiteettiä ja tuntui että jokaisella pelillä oli myös merkitystä joukkueen kasvun kannalta.

Oli ilo päästä seuraamaan myös, kun Evi ja Laura saivat mahdollisuuden osoittaa kuuluvansa maan kirkkaimpiin tähtiin maajoukkueen matkassa ja toivottavasti saadaan enemmänkin savolaisväriä leijonapaitaan.

Kauden kruunuksi saatiin tietenkin mestaruus, mutta minusta ehkä kauden parasta satoa oli katsoa sivusta, kun naiset järjestivät syksyllä parhaan alkeiskurssin, jonka olen päässyt näkemään. Minusta se on suurin osoitus siitä, että kun tehdään yhdessä asioita ja kaikki sitoutuu yhteiseen tavoitteeseen, niin voidaan saavuttaa hyvin pitkälle mitä tahansa. Uskon ja toivon että se on se asia, joka näkyy Steelersissä vuonna 2018.  Yhteistyön ja joukkueen voima.”

Nyt katse jälleen kohti uutta vuotta ja uutta kautta!